Jakamisen iloa

Maanantai 6.9.2010 klo 12:51

Tänään päätin pitää päiväryhmän kotonani 19.9 - kaipaan jakamisen ja yhdessä oivaltamisen iloa. Jos sydämesi kutsuu sinua luokseni, löydät ilmoittautumisohjeet yläpalkin palvelut - kohdasta. Rakkauden voima Naiskalenterit 2011 lähtevät tällä viikolla painoon ja minulla alkaa lokakuun taidenäyttelyn loihtiminen Heinolan Lintutarhaan. On suuri kunnia saada ripustaa tauluja niin lähelle kauniita siivekkäitä.

Elämäsi kokemukset tulevat todeksi vasta jakaessasi ne jonkun kanssa. (Luova voima, Naiskalenteri 2010)

Tuulen tuudittama

Torstai 1.7.2010 klo 15:45

Kiitollisena kuuntelen tuulen tanssia. Ääni kiertää pihakoivun latvasta toiseen. Hetken taika värittää koko maiseman. Maalaan sieluni läpi kulkevia kuvia kankaalle. Käteni tuskin koskettaa sivellintä joka kulkee kankaalla tuulen tahtiin. Liisa Tavin Elämälle kiitos värähtelee tuulen tanssin tahtiin.  

Tunnistan lähelläni viivähtävät ajatukset. Sinulle huikkaa tervehdykseni: muista itseäsi hellyydellä. Anna kesätuulen tuudittaa ja helliä - vastaanota rohkeasti elämän lahjoja.

Xie xie

Maanantai 21.6.2010 klo 17:36

Xie xie tarkoittaa mandariinikiinaksi kiitos. Olen kahdenksanvuotiaan Veerus poikani kanssa hänen kummitätinsä Anun ja Janin luona Hong Kongissa. Matkasimme kilometrin korkeuteen katsomaan yhtä maailman suurimmista Buddha-patsaista. Paluumatkalla kuulin pojan selostavan enolleen että kuka Buddha oli: ”Se oli semmonen poika, joka asu semmosen muurin takana palatsialueella ku sen vanhemmat ajatteli, et sille ei oo hyväks nähdä sairaita tai vanhoja ihmisiä. Mut sit se yks päivä huomas et sen muurin takana on elämää ja se lähti sieltä ku se halus nähdä maailmaa. Sit se alko ajatteleen ite.”

Meillä suomalaisilla on suurena rikkautena vapaus ajatella itse. Täällä jo kaksivuotiaat lapset aloittavat koulun, jossa opetetaan miten tulisi ajatella ja toimia. Henkiset asiat koskettavat jokaista jossakin vaiheessa elämää. Tuolloin on tärkeää käyttää tervettä maalaisjärkeä ja luottaa omiin vaistoihinsa. Omasta ajattelusta alkaa oma elämä.

Hiljaisina hetkinä oma sisäinen ääni kuuluu voimakkaimmin. Täällä Hong Kongissa hiljaisuus on erityisen kaunis varhain aamulla, jolloin aurinko kapuaa nukkuvaa lohikäärmettä muistuttavan vuorijonon ylitse ja valuu kimaltamaan meren ylle. Ikkunan editse liitelevät haukat, jotka muistuttavat katsomaan asioita kauempaa, laajemmasta näkökulmasta. Maailmalla matkaaminen avartaa mieltä, mutta missään ei sydän laula yhtä kirkkaasti suvivirttä kuin kotosuomessa.

"Tarttis varmaa ol semmone peräpampula"

Perjantai 21.5.2010 klo 10:30

Tuffa istuu sohvalla ja ohjastaa pientä leipurityttöä laittamaan hiukset kiinni. Meille siunaantui vuoden alussa kolme uutta sijaislasta. Tuolloin suljin vastaanoton ja päätin keskittyä äiti ammattiin ja kirjoittamiseen. Elämän ironiaa sekin, että juuri tänä kesänä juhlistan vastaanottavan näkijän kymmenenvuotisjuhlaa. Ensimmäisiin kävijöihini kuuluneen ystäväni kanssa muistelimme miten hän saapui luokseni ystävänsä kanssa, joka oli varannut ajan yhdelle. Olin kattanut pöydän kolmelle ja keittänyt kahvit heitä odottamaan. Kohteliaasti kysyin saisiko olla kahvia vai teetä, mihin ystäväni vastasi "teetä", koska hänen mielestään mökki näytti siltä, että siellä saisi vain jotain yrttiteetä. Pettyneenä olin tokaissut, jotta käskettiin laittamaan kahvia ja sitä olisi nyt pannullinen. Siinä se oletettu kulissi sitten ropisi ja kahvilla aloitettiin.

Näinä päivinä uusi Näkijä II-kirja on menossa taittoon ja olotila on hellän raukea. Juuri kun olen ottanut esiin siveltimet ja koko öljyvärikirjon, antautuvat lämpimät päivät toinen toistaan kauniimpina. Ajatuksistani valuu jatkuvana tiplutuksena kiitollisuutta ja vähän väliä pitää jollakin pienellä eleellä juhlistaa elämän kauneutta arjen keskellä. Olen nurinperin käännetty itkijänainen; kiitollisuusvuodatus. No, elämä kyllä paikkaa turhat ilovuodot.

Oman arjen luominen ja rajaaminen on ollut teemani tänä keväänä. Järjestys talossa menee jokseenkin uusiksi, kun perheen pääluku kasvaa yllättäen. Kaiken sen lisäksi sain vielä jonkin kumman todellisuuskatsaustarpeen. Nyt pitää nostaa kaikki kissat pöydälle, ja koluta jokikinen nurkka tässä huushollissa. Niin se vain on, siivotaan sitten kunnolla kun kerta alettiin.

Sinua lukijani kiitän kärsivällisyydestä. Onhan se nyt vähäsen hälyttävää, kun talviturkissa törötetään nettisivulla toukokuulle asti. Olen saanut huolestuneita viestejä, joihin olen liikuttuneena vastannut ja kertonut perheenlisäyksestä. Hauskuuttakin on viestittelyssä riittänyt, kun aina en ole kiireessä muistanut tähdentää, että ne kaksoset ovat sijaiskaksoset, eivät ikiomat. Täällä olen, hengissä ja vahvasti elämässä kiinni, kissoineni kaikkineni.

Ihania uutisia!

Tiistai 12.1.2010 klo 17:01

Olen niin liikuttunut ja kiitollinen sillä hyvä asia on lähtenyt elämään! Joulun alla vein viimeiset minulle toimitetut villasukat Ruskahovin palvelukotiin, missä niitä oli paketoitu lahjapaketteihin mummuille ja papoille. Rakkaus todella saa ihmeitä aikaan, joten ei pantata rakkautta tulevassakaan!

Sain tänään ihanan postin, jonka saan kirjoittajan luvalla kanssanne jakaa:

"Hei Niina-Matilda,

Kesällä sukkapäivillä kerroin, että olemme järkkäämässä villasukkaideaasi lainaten myös Jyväskylään villasukkakeräystä. Nyt haluan kertoa sinulle, miten ihmeellisesti hyvä asia on saanut paljon julkisuutta täällä. Vapaaehtoistoiminnan keskus lähti mukaan sukkaprojektiin, kun kävin siellä asiasta puhumassa ja nyt kun homma pienen tuumaustauon jälkeen polkaistiin kunnolla käyntiin, olemme saaneet paljon ääntä kuuluviin. Radiot ja lehdet ovat tehneet asiasta juttuja ja sen avulla sana on kiirinyt. Sukkia on alkanut sataa lahjoituspisteisiin. Tämä tuntuu niin mahdottoman hyvältä!

http://yle.fi/alueet/keski-suomi/2010/01/villasukilla_lampoa_pitkaan_sairastaneiden_elamaan_1352535.html

Lämpimin terveisin, Katja"

Tahroja, rauhaa ja pyhiä unia.

Perjantai 11.12.2009 klo 16:02

Eilen mökin matolle tuli kahvitahra, jota tänään katselin ihastuneena. Siinä  komeilee nyt aivan selvä karhun tassun jälki. Olin iloinen tajutessani, miten tahrat eivät ollenkaan herätä minussa siivousintoa, vaan toiset tahrat haluan jopa pitää. Ne ovat elämän jättämiä jälkiä, muistoja sen hetken energiasta. Kyllä siinä itku tulisi, jos pitäisi  jynssätä lapsen ensipiirros seinältä tai ovenpielessä pois!

Hauskanpitoa ja rakkautta!

Perjantai 23.10.2009 klo 17:39

Leikkivien lasten iloiset äänet pysäyttivät siivoustouhuni. Lasten ilo koskettaa ja vavahduttaa minua yhä uudestaan. Liikutuksen mentyä muistin, että olemme syntyneet tänne pitämään hauskaa ja rakastamaan. Niin on iltani kevyempi, koska kuulin leikkivien lasten iloiset äänet.

Yhdessä Kaija Juurikkalan kanssa

Maanantai 19.10.2009 klo 11:30

Aamuisin vietän harrastunnelmaisen tunnin lukien saapuneita posteja. Toisinaan koen syvästi kirjoittajan tunnelman, mutta sitäkin syvemmin tunnen miten suuresti rakkaus vaikuttaa eri ihmisten elämän tarinoihin. Jos ei ole rakkautta, ei ole mitään. Harvoin vastaan sanoin saamiini kirjeisiin ja sähköposteihin, mutta aina vastaan sydämellä. Delegoin omalla tavallani, puhun sisäistä taivaspuhetta samalla kun luen. Tiedän avunpyytämisen tärkeyden ja uskon sen voimaan. Pyyntö on hengille lupa auttaa.
Tänään loksahti jotain kauan odotettua kohdalleen, kun sain Kaijan kanssa päätettyä yhteisen koulutuksen aikataulut tulevalle vuodelle 2010. Niin yksinkertaisen kaunista ja toimivaa kuin kahden intohimoisen elämää rakastavan naisen yhteistyö voi vaan olla!

    Hyvinvoinnin työkaluina

Jokainen teema on oma päivänsä.
13. TAMMIKUUTA: ENTISET ELÄMÄT
8. HELMIKUUTA: PYHYYS
11. MAALISKUUTA: ZEN HETKET
20. HUHTIKUUTA: RUKOUS
6. TOUKOKUU: MINÄ RAKASTAN

KLO 10-16 Mäntyharjulla.Yksityishenkilöiden osallistumismaksu/päivä 244€ sis. 22% alv:n. Ilmoittautumiset niina-matilda@(at)vesipeili.fi ja kaija(at)juurikkala.fi

Puhdistava ensilumi

Keskiviikko 14.10.2009 klo 21:10

Siellä, missä on rakkautta, voivat kyyneleet virrata yllättäen. Siksi emme aina voi ymmärtää, miksi itkemme kirjan äärellä tai vieraassa paikassa. Rakkaus avaa ja puhdistaa. Tällä viikolla olen aamuisin sytytellyt mökin kynttilät, haudutellut teen ja asetellut lampaantaljat lattialle takkatulen eteen. Kirjoittaminen takkatulen lämmössä on ollut aivan omanlainen prosessinsa. Kun rakkaus on läsnä, nousee pintaan välillä kipeitäkin tunteita. Niitä olen kummastellut ja käsitellyt yksi kerrallaan välillä lammen kiiltävää pintaa hartaasti tuijotellen.  Rakkaus puhdistaa omalla hellällä tavallaan. Tuulikellot soivat syystuulen tahdissa antaen luvan kääriytyä tiukemmin viltin turvalliseen lämpöön.

Kun lopulta oivalsin kipeiden tunteiden syntyjä, päätin juhlistaa mieleni keventymistä kylpemällä kynttilän valossa. Kylvystä saapuessani minua tervehti iloinen huuto: ”Äiti siellä sataa lunta!”. Pian oli maisema puhtaan valkoinen ja niin koskettavan kaunis. Sinä taianomaisena hetkenä maisema heijasti täysin sisäisen olotilani. Seisoin pitkään pihamaalla kylpytakissani. Kasvoille leijailleet lumihiutaleet olivat taivaan kosketus kauniissa hetkessäni. Minä luon oman tunnelmani, yhä uudelleen toivotan rakkauden ja kauneuden tervetulleeksi. Tunnelma ympärilläsi on osaksi omaa luomustasi, olkoon se rakkauden värittämä. 

Kirjailijan juhlapäivä

Perjantai 2.10.2009 klo 9:49

Tämän aamun haastattelussa minua pyydettiin kertomaan siitä, miten keho kertoo meille henkisestä hyvinvoinnistamme. Kehon oikealla puolella ovat auktoriteetteihin, miehiin, isänä olemiseen ja omaan isäsuhteeseen sekä analysointiin liittyvät asiat. Kehon vasen puoli kantaa äitiyteen, naiseuteen ja intuitioon liityviä asioita. Jokainen kipu ja särky kertoo sinulle, mitä sinun tulisi henkisesti oivaltaa. Kannattaa siis ennen särkylääkkeen ottamista ottaa särystä sen tuoma tieto irti ja todella tiedostaa, mikä kohta kehossa kertoo mitäkin viestiä.

Mutta tänään minussa on juhlatunnelma - tulevan vuoden Kalenterikirja on lähtenyt painoon! Ajatelkaas, että se tapahtui samana päivänä kuin tämä puheeni kehon viesteistä ja siellä on mukana  joidenkin kipujen henkisten viestien kuvauksia. Sieluni silmin voin nähdä miten kirja rullaa pitkin painokonetta ja kerronpa senkin, että Kanadassa on keksitty parin metrin mittainen kone, jonka toisessa päässä on tietokone, johon syötetään kirjan tiedot. Sitten vain odotellaan puolisen tuntia ja koneen toisesta päästä tulee ulos upouusi kirja. Siihen siellä isossa maailmassa mennään, että kirjoja ei enää varastoida, vaan ostaja saa puolen tunnin odotuksen jälkeen oman kappaleensa uunituoreena. Mutta onneksi minun kirjani rouskuttaa vielä vanhaan tapaan kunnon painokoneessa. Nyt juhlistan hetkeäni kupposella kuumaa, ihanaa tämä elämä!

Muistakaa oma osuus!

Maanantai 28.9.2009 klo 9:56

Tänä aamuna nautin ihanien naisten aamiaista alamökissä. Aamun hämärä antoi kynttilöiden ja kardemummakahvin luoda aivan omanlaisen tunnelmansa. Siinä kikatuksen ja käkätyksen lomassa ystävättäreni sai aikamoisen oivalluksen. Hän oli nimittäin tähän asti ollut siinä uskossa, että henget jotenkin luovat jonkin energiatilan vain joillekin ihmisille ja siitä johtuen vain toiset voivat olla suorassa yhteydessä näkymättömän kanssa. Voi sitä iloa, kun hän sitten oivalsi, että eihän se suinkaan niin ole, vaan ihmisen todella pitää itse tehdä oma osuutensa oman värähtelytasonsa muuttamisessa niin, että hän voi mennä niin sanotusti puoleen tiehen vastaan. Muistakaa siis rakkaat kulkijat tehdä oma osuutenne, jos mielitte kokea elämää syvemmin!

Dust In the Wind

Sunnuntai 27.9.2009 klo 12:06

Tämän viikon minussa on soinut Dust In the Wind- kappale eri versioina. Luonnossa pyörivä vanhan kuolema muistuttaa kaiken väliaikaisuudesta. Muutimme makuuhuoneemme talon itäpäädystä länsipäätyyn, sängyn päädyn etelästä pohjoiseen. Idässä käydään läpi elämänviisauksien sisäistämistä ja lännessä suljetaan ympyröitä ja opitaan menneisyyden tapahtumista. Jokin ympyrä siis sulkeutuu. Ennen näin sängystä lammen ja koivut, nyt näen paljaan kallion ja katajat. Herättyäni katselen miten valo leikkii  lasitiilillä pääenergiakeskusten väreissä. Voimistun kummasti kun värejä katsoessani tiedostan niiden kohdat kehossani.

Huone on sänkyä, sermiä, unisieppareita ja rumpuani lukuun ottamatta muuten täysin tyhjä. Juuri nyt, vanhan kuoleman ja uuden syntymän edessä, tyhjyys kiehtoo minua suunnattomasti. Tyhjyys muistuttaa minua siitä, että uudet ihanuudet tarvitsevat tyhjää tilaa tullakseen. Nyt aamusaunan jälkeen valmistaudun vastaanottamaan Viikingin ohjausta kotarannan rajauksen suhteen. Heinäseipäät on kuulemma hiillostettava ennen kuin niitä voi upottaa maahan. Paras kyllästys kuulemma...huh huh – kyllä taas vaaditaan luottamusta. Seisoa nyt rantanuotiolla hiillostamassa heinäseipäiden päitä. Mutta toisaalta – kukas sen paremmin voisi opastaa rakentamiseen liittyvissä asioissa kuin Viikinki. Tiedän jo pian töröttäväni nuotion äärellä huivi päässä heinäseipäät kädessä, mutta pitäähän sitä vähän naputtaa akkamaisella tavalla tätä ihmisyyden järjellisyyden tuskaa. Kyllä se sitten pian hymyilyttää, onneksi, sillä Viikingin mielestä maailmassa ei ole mitään niin kammottavaa kuin iloton akka. Joten iloa jos jotakin toivon tähänkin päivään.

Luonto kiittää

Tiistai 22.9.2009 klo 20:13

Luonto kiittää aina omalla tavallaan. Lintupuumme alle on ilmestynyt paljaan maan tilalle kaunis auringonkukkapenkki. Maailma on iloisia yllätyksiä pullollaan. Minä sain eilen kokea yllätyksellisen energiahoidon, kun Isto käsiä pääni päällä pitäen tuntui ensin avaavan kehoni kuin vetoketjulla ja sitten selkeästi koskevan jalkojani vaikkakin oli fyysisesti toisaalla. On aina ilo kohdata hoitaja, jota voi suositella muille hoitoa kaipaaville! Iston voi pyytää tänne Vesipeilille vastedes hoidot linkin kautta.

Vastaanotollani toistuvat aina tietyt, vaihtuvat teemat tai kävijäryhmät. Nyt olen jälleen kohdannut paljon lääkäreitä. Monet heistä kokevat tilanteen turhauttavaksi, koska terveydenhuoltomme keskittyy sairauksiin eikä ihmisiin kokonaisuuksina. Mutta muutoksen tuulet puhaltavat, toivottavasti ei mene enää kauaa, kun meillä Suomessakin on mahdollisuus saada kokonaisvaltaista hoitoa. Teen asian eteen töitä omalla tahollani oikeiden ihmisten yhdistäjänä ja kokoonkutsujana.   

Päiväunet kiven päällä

Torstai 10.9.2009 klo 21:51

Tänään minuun iski ikävä. Kaipasin lapsuuteen veneen pohjalle nukkumaan lämpimän täkin alle, laineiden laulun ylle. Elämässäni ei ole tällä hetkellä ketään, jonka veneen pohjalle voisin nukahtaa, mutta onneksi minulla on ihana veli, joka on aina valmis matkaamaan siskon kanssa, kunhan vain kamera saa olla mukana. Niin hypättiin autoon ja päristeltiin kosken kuohuja katselemaan. Siellä oli auringon lämmittämiä kiviä, joille saattoi käpertyä sikiöasentoon sieluaan lepuuttamaan. Etelän valosta tarttui rumpuuni esiäitien siunaus ja ohimoilleni tuutulauluja. Tuulen mukaan lähetin rakkautta niiden kävijöiden luo, jotka kaipaavat lisää elinaikaa. Reissuni päätteeksi hain esikoiseni koulusta

-äiti miks sun hiukset on noin märät?

-äiti otti päikkärit kosken kuohuissa kiven päällä.

-ai jaa – mitä meil on ruoaks tänään?

Etelän tuuli voimistaa yhdeksiköt

Keskiviikko 9.9.2009 klo 9:00

Eilen sain ihanat viestit Naiskalenterissa olleen 7-8.9 tekstin ”Kadotimme ajan kulun. Ajan taju hämärtyy...” tueksi, monelta on tällä viikolla kadonnut aika. Toiset ovat tehneet suunnattoman määrän toimia pienessä ajassa ja toiset taas sekoittaneet päivät totaalisesti.  Nautitaan siis tästä päivästä ja sen tuomasta energialatauksesta kaikki aistit avoinna. Aurinkokin vielä kultaa maiseman, huh miten kaunista!

Sateenvarjon alla

Perjantai 4.9.2009 klo 10:43

Olen saanut kahden viikon aikana sähköposteja, jotka itkettävät. Postien sarja alkoi 22.8 ja niille kaikille yhteistä on se, että ne tulevat miehiltä, joiden usko on todella koetuksella. Monet ovat kokeneet kaikesta ammatillisuudesta ja järkevyydestään huolimatta henkisiä kokemuksia, kehosta irtaantumisista aina henkien lähestymiseen, kun taas toisia vaivaa näkymättömän maailman todisteiden puuttuminen. Yhtä kaikki, suunta elämästä hämärtyy helposti, jos ei tiedä mihin uskoa ja mihin ei. Nämä kirjeitä kirjoittaneet miehet kaipaavat selityksiä ja todisteita.

Yhdessä kirjeessä oli minulle osoitettua monta hyvää kysymystä, joista poimin tähän yhden olennaisen: ”Mistä sinä tiedät, että kokemasi henkimaailman asiat ovat totta?”

Vastaukseni kuuluu: Minä en tiedä sellaista maailmaa, jossa henkiä ei olisi, jossa kaikki ympärillä ei värähtelisi, eivätkä täältä jo kuolleet kulkisi välillä omaistensa rinnalla. Ainoat jonkin tasoiset kokemukset moisesta kummasta maailmasta ovat molempien raskausaikojeni loppupuolilta, kun minulta suljettiin pääsy henkimaailmaan, jotta lapsen henki pääsi asettumaan kehoonsa. Se oli järkyttävän kamalaa. Kauhistelin tilaani miehelleni kunnes hän eräänä päivänä totesi: ”Tajuatko että me muut eletään tällaisessa maailmassa aina?”.  Se veti aika hiljaiseksi, samoin kuin tämä kirjepino.

Minä sanoitan maailmaani muille näkyväksi sitä mukaan, kun opin ymmärtämään mitä suurin osa ihmisistä näkee ja mitä ei. Olen aina nähnyt tosiolevaisuuden eri kerrostumat, joten koska näen, en voi kuin uskoa. En tiedä olisiko minulla uskoa tai elämäniloa puoliksikaan näin paljon, jos en näkisi.

Tahdon auttaa muita avaamalla näkyvyyttä mahdollisimman monille, mahdollisimman paljon. Tähän mennessä olen tehnyt sitä kirjoittamalla ja kohtaamalla ihmisiä näkijänä, lähettämällä rakkautta sinne ja tänne. Ehkäpä tuleva tuo jonkin muunkin keinon. Monta kertaa olen haaveillut, että saisin näytettyä tietokoneen kuvankäsittelyn avulla miltä kaikki näyttää, mutta se haave hakee vielä paikkaansa ja aikaansa. Minulla ei ole mitään intoa edes yrittää itse toteuttaa teknisiä asioita.

Kun yö sulkee sinut syliisi, on sinusta itsestä kiinni mitä ympärilläsi koet ja miten sen sanoitat. Mutta muistakin se, että henkimaailma on KAUNIS, RAKASTAVA JA LEMPEÄ. Jos koet jotain muuta, käyt läpi pelkojasi. Toivon ettet nimeä pelkoja hengiksi, vaan katsot ensimmäiseksi peiliin sitä henkeä, joka kehossasi asuu.  

Toivon kaikille uskonsa kanssa kamppaileville miehille voimia ja uskallusta kokea elämä syvästi, kaikilla aisteilla. Naisille toivon kärsivällisyyttä antaa miehien kokea asioita omassa tahdissaan, omalla tavallaan kaikessa rauhassa. Vastaukset tulevat ajallaan. Ensin on elettävä ja tunnettava.  

Rakkautta pyykkinaruilla

Perjantai 21.8.2009 klo 10:35

8.8 lauantaina kotarannassa roikkui yllin kyllin rakkautta naruilla. Yllätys oli iloinen kun illalla laskimme 190 villasukkaparia, ajatelkaa miten monet jalat ja mieli saavat lämmikettä! Monet sukista olivat jo edesmenneiden kutomia, omaisten kauan säilyttämiä aarteita. Pohdimme miten monelle ensimmäiset villasukat ovat olleet osoitus oman mummun rakkaudesta.
Eikä puuttunut päivästä kansainvälisyyttä - saksaakin sai puhua. Sain myös ihan livenä tavata ja halata entisiä keskustelupalstalaisia, he olivat löytäneet toisensa ja perustaneet oman ryhmänsä. Hyvinkään kaupungin kotihoidon ihana Anna-Maija lupasi jakaa siellä lämmikettä ja Kirsi Ylivieskassa Oulaskankaan sairaalassa sairaanhoitotyönsä ohella. Jyväskylässä Katja oli saanut töppöslahjoituksen Poppelista ja lankalahjoituksen Silkkivillasta, lisäksi oli syntynyt ajatus järjestää sukkakeräys myös Keski-Suomeen. Rakkaus lähtee kiertämään kauniilla tavalla.
Minua liikutti kovasti Eilan Saksasta lähettämä suuri paketti ja mukana tullut viesti ja viestissä erityisesti seuraavat lauseet: ”Näihin sukkiin on kudottu koko kotimaan ikäväni ja samalla rakkauteni ja kiitokseni, että sain syntyä ja kasvaa Suomessa. Toivotan sukkien saajille lämpimiä jalkoja ja kiitokseni tästä yhteenkuuluvaisuuden tunteesta. ”
Kaisu Iisalmesta on myös neulonut niin ahkerasti sukkia, että lähetän hänelle ja Eilalle vuoden 2010 Naiskalenterikirjat erityiskiitoksiksi. Jos olet hoivatyössä mummujen ja pappojen parissa, niin laita minulle sähköpostitse villasukkapyyntö niin lähetän rakkautta jaettavaksi!

Rakkaudessa Niina-Matilda

ELÄMÄN SYKKEESSÄ

Sunnuntai 26.7.2009 klo 17:30

Elämän sykkeessä tuntuu olevan tällä hetkellä kiivas tahti. Vanhaa lähtee vauhdilla pois uuden tieltä ja kodin tilat menevät jälleen kerran uusiksi. Verannalle kootaan eri pinoja; kierrätykseen, poistoon ja säilytykseen. Nyt tuntuu hyvältä poistaa vanhaa. Laittaessani poistoihin vanhoja tavaroita, käsittelee mieli vanhoja muistoja, unet tulvivat mennyttä tapahtumaa ja keho antaa kaikkensa järjestämiseen ja siivoukseen. Salvia, tupakka ja muut yrtit ovat mukana siivouksessa, sillä yhtä kokonainen kuin olen minä itse, yhtä kokonaisvaltaista on tapani siivota. Henget ovat mielissään, sillä on helpompi tulla ja viestiä puhtaassa selkeässä tilassa.
Siivous väsyttää välillä – silloin menen metsään, hyppään halkopinon päälle ja ihmettelen miten luonnossa kaikki on epäjärjestyksessä, mutta kuitenkin juuri kohdallaan. Ne energiat, ne energiat jälleen...

Ilmentymien iloinen tanssi

Tiistai 21.7.2009 klo 19:34

Eilen alkoi ihanien hyväksyvien, rakastavien ja rohkaisevien viestien virta, kiitos niistä! Tallennan sanojanne sydämeeni ja sopivan tilaisuuden tullen annan niiden syntyä maailmaan uudessa muodossa. Olen synnyttänyt tulevan vuoden Kalenterikirjan tauluja ja tekstejä seitsemän päivää ja yötä. Siirsin muutaman Galleriaan talteen. Kahtena yönä menin suurin odotuksin metsään tapaamaan eläimiä, jotka kutsuivat minua tullen toistuvasti näkyinä luokseni. Molempina öinä nukahdin kesken odottelun ja olin kovin pettynyt itseeni. Ensimmäisellä kerralla hirvi oli ollut aivan vieressäni (kakalla) ja toisena yönä heräsin huuhkajan huhuiluun pelästyen todenteolla. Mutta hui hai huiskis harmitukselle, toisella kerralla sitten!
Saman asian ilmentyminen tosiolevaisuuden eri kerroksilla on kuin kaunis tanssi. Tänään puhuin mieheni kanssa puhelimessa syksystä ja teimme päätöksen viedä tyttäremme puolipäivähoitoon. Lopetettuani puhelun tuli minulle tekstiviesti kirpputorilta: ”Teidän pinnasänky on nyt myyty”. Tämän viestin jälkeen saapui kampaaja ystävättäreni todeten, että tänään sitten kyllä leikataan vanhat latvat pois. Tapaan käydä kampaajalla pari kertaa vuodessa. Aloimme mitata hiuksistani, että minkäköhän vuoden vanhat asiat sitä sitten leikataan pois ja niin tapahtui, että esikoisen odotusaikaiset hiukset lähtivät.

Kehräillen

Maanantai 20.7.2009 klo 13:21

Olen päättänyt lopettaa keskustelupalstan saatuani jatkuvaa palautetta asiakkailtani siitä, miten palstan lukemisesta tulee huono olo. Tahdon näiden sivujen kohottavan mielialaa, en toimivan päinvastoin. Kaikella olkoon aikansa ja paikkansa. Jos kuulut palstan vakiokävijöihin, ja toivot minun luovuttavan yhteystietosi jollekin toiselle keskustelupalstalle kirjoittaneelle, laita minulle sähköpostia, niin hoidan viestin eteenpäin.
Meidän Miiru synnytti ihanat kuusi pentua 1.6 – vielä on kaksi sisarusta ilman rakastavaa kotia. Olen ihastellen seurannut kissojen liikkeitä ja keskinäistä hellyyttä, niin luonnollista leikin ja rakkaudellisuuden vuorotanssia.    
Kehräten, Niina-Matilda