HELMIKUU Ilmentyminen ja vastaanottaminen Naisenergian voima

Keskiviikko 1.2.2012 klo 10:27

Kaikki, mikä on tapahtuakseen saa tässä kuussa tuulta alleen. Tarkoituksenmukaiset asiat soljuvat kuin tanssi tässä ajassa toimien hautautuessa odottamaan omaa aikaansa. Nyt onkin tärkeää miten vastaanotat asioita ja ihmisiä. Sinulla on mahdollisuus syvään itsetun-temukseen tämän kuun alla. Siellä missä Maaäidin ja ihmisten energiat eivät ole tasapainossa, reagoi maa energioiden yhteentörmäykseen muistuttaen lapsiaan siitä, miten tärkeää on tiedostaa mikä elämässä on todella arvokasta.

Meissä kaikissa on sekä maskuliininen puoli miesenergioineen että feminiininen puoli naisenergioineen. Tämän kuun kierron ajan naisenergia voimistuu. Oletko kosketuksissa itseesi ja yhtä Maaäidin ja Isoäitikuun kanssa? Jos ajankäyttösi ei tue sisäistä tasapainoasi osana koko luomakuntaa, on aika tarkistaa elämäsi tärkeysjärjestys. Mikä sinulle todella on tärkeää?

Lue lisää »

Aikuisten oikeasti

Torstai 19.1.2012 klo 11:20

Miten paljon pienet lapset opettavatkaan. Neljä vuotiaat tytöt leikkivät vaahtokylvyssä ja vähän väliä sopivat mikä tai kuka kumpikin on.
- se ois se prinssi ja tää ois prinsessa
- en mä haluu olla prinssi
- tää tekee lemmenjuomaa

Mitä tapahtuu kun toinen ei enää halua olla se, jona toinen haluaa toisen kokea? Ajatukseni liitelevät ajassa taaksepäin, mielessäni kiitän ystävistäni, jotka ovat sallineet kasvuni sekä jatkuvan muutoksen elämässäni. Leikki ammeessa jatkuu

- se sanois 'heitä mut kauas'
- en voi…en onnistu
- se onnistuis ennen kuin se palais tähän maailmaan, se ei oikeesti haluis heittää tässä maailmassa, se haluis olla ystävinä, prinssi voi auttaa
- tää ei ois prinssi tää on Melody!

Ja kun toinen hyväksyy toisen sellaisena kuin toinen haluaa olla, alkaa leikki sujua. Yksinkertaista. Mutta miten se menee meidän aikuisten oikeassa maailmassa?

Tammikuu: Sisäinen soturi - Keskittämisen voima

Maanantai 16.1.2012 klo 11:42

"Älä keskity sotkuun vaan ratkaisuun", lukee Kalenterikirjan tammikuun ohjauksessa ja miten siitä onkaan ollut iloksi ja opiksi omassa arjessani.       Joulukuun pyhä energia oli voimakas. Tunsin sen tulon jo marraskuussa kun aloin sairastaa flunssaa. Parin kuukauden päästä Jari kaikella rakkaudella mutta hyvinkin määrätietoisesti lähetti minut lääkäriin hellien saatesanojen kera "kotiin ei ole tulemista ilman lääkekuuria". Odotushuoneessa vielä pohdin, jotta sopiikohan sinne nyt varmasti mennä kun ei ole pää kainalossa ja ylimaallista kuumetilaa kehossa.

Lääkäri valisti kotihoidon riittämättömyydestä jos tauti jatkuu yli kuukauden. Olen niin iloinen että menin ja sain antibiootit avukseni. Ja vähänkös sitä tunsi itsensä taas alkukantaiseksi kun ystäväni tajusi mennä heti toisena sairaspäivänään lääkärin pakeille. Joten hyvät ihmiset tässä se opittu viisaus nyt tulee koko komeudessaan: meille on annettu lääkärit - ottakaamme apu vastaan!

Tammikuussa käydään henkiset taistot sisimmässä ja ratkotaan asiat tunteiden avulla. Tässä kuussa on hyvä mennä asioiden läpi, ei yli, sillä nyt läpikäydyt esteet on voitettu pitkäksi aikaa. Emme voi muuttaa toisten kokemuksia, mutta voimme aina päättää miten itse suhtaudumme asioihin.

Kevään aikana tapahtuu meillä uutta ja jännää, kun saan tänne Vesipeilille ihanan Piian Reiki kurssit ja Lailan oman elämän jäsentämisen päivät. Olen saanut oivaltaa yhdessä Lailan kanssa monet kerrat ja voi miten olenkaan onnellinen, että voin vihdoin tarjota teille saman ilon! Molempia tilaisuuksia voitte kysellä minulta sähköpostitse.

11.11.11

Tiistai 8.11.2011 klo 17:22

Perjantaina saamme nauttia taianomaisesta tasalukupäivästä. Tulevan yön unet kannattaa huomioida. Nyt on oiva aika pyytää selvätietoa unen kautta mieltä askarruttavaan asiaan.  Energiat tasapainotetaan tavalla, jota on monella edeltänyt puhdistautuminen mahataudin, kuumeen tai ihottuman avulla. Energian kanssa työskentelevät voivat tietoisesti ankkuroida valosiltoja energiaportaalien avautuessa, joten jos sinulla on jokin paikka luonnossa, missä viihdyt hiljaisuutta kuullen, nyt on oiva tilaisuus sijoittaa tuohon kohtaan valopatsas. Hiljenny, keskity ja rukoile perjantaina tuossa kohdassa, muuta ei tarvita. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ei tarvitse muuta kuin olla hetkessä läsnä kiitollisena ja avoimena. Kiitä Maaemoa ja Taivaan Isää siitä, että olet hyvin olemassa. Muista näkymättömiä auttajia, jotka alati kulkevat rinnallasi sinulle kaikkein parasta suoden. 

Tulevan ajan lumoissa

Maanantai 12.9.2011 klo 15:22

Aloitin Keijuna - taulun tunnelmissa 2012 Voimakalenterikirjan luomisen. Pensseli huiski öljyväreillä kankaalle Siriuksen valoenergioita ja Salamatkustajakilpikonnia kuumailmapallon kyytiin. Vuoden 2012 ajankierto pyrkii tasapainottamaan kaikissa ja kaikkialla mies- ja naisenergiat, joten tulevan vuoden Kalenterikirja on sekä miehille että naisille. Kirjan perimmäinen tarkoitus on yhä sama: kertoa yleisistä kaikkiin vaikuttavista energioista eri kuukausille kohdistuvissa ohjauksissa, sekä toimia oppaana tiedostamisen ja avautumisen tiellä. Tekstien osuus Kalenterikirjassa tuntuu lisääntyvän, mikä myös kertoo tulevan ajan henkisen annin intensiivisyydestä. 

Kirjoittamisen alussa koin yllätyksen;  minulle tuotiin viikkoteemoihin kirjoitettavaksi eläimiä ja niiden viestejä. Asiaa pohdittuani oivalsin miten upeasti eläinkunta kantaa  mies- ja naisenergiaa. Niille joiden sydäntä lähellä ovat Amerikan alkuperäiskansat, tulee vuoden 2012 Kalenterikirja erityisenä lahjana.  Meillä on upea vuosi edessämme! Kiitollisuuden ilmaisu korostuu, joten tuo taito on hyvä muistaa.

Koskettavien lukijapostien ansiosta syntyi Voimakirja, jota parhaillaan painetaan. Nooran toimittamat sivut soljuvat yhtä puhtaasti kuin sävelet hänen kauttaan. Nooran säveltämän, sanoittaman ja laulaman Voimajoiku tulee jossain vaiheessa kuunneltavaksi Gallerian äänet osioon. Voimakirja tuli minulle taivaanlahjana juuri siihen aikakauteen, jolloin pohdin miten voisin olla oppiäiti niille, jotka ovat sitä pyytäneet. Pääsen luoksenne sanojen siivin, olen siitä niin kiitollinen. 

Äidin rakkaus

Sunnuntai 7.8.2011 klo 17:24

Yksitoista vuotta sitten saapui luokseni nainen, joka kantoi rinnoillaan syöpää. Henget näyttivät miten äidin rakkaus oli muovautunut jatkuvaksi murehtimiseksi siitä, mitä pahaa lapsille voisi joskus tapahtua. Erityisen suuri huoli äidillä oli tyttärestään, joka ei kaikesta yrittämisestä huolimatta tullut raskaaksi.

Huolehtimisen energia oli naisen rinnoilla. Omin sanoin hän kuvasi miten hänen luonteensa oli juuri sellainen - jos jotain onnellista tapahtuikin, alkoi hän automaattisesti odottaa mikä menisi pieleen, eikä osannut nauttia onnestaan. Hän ymmärsi henkisen kasvutehtävänsä ja sairauden yhteyden ja päätti muuttaa ajatusmalliaan. Syöpä parantui mutta palasi vuosia myöhemmin. Viimeisellä kerralla kun tapasimme oli hän jo aloittanut tietoisen matkansa henkien maille. Tuolloin onnittelin häntä, hänestä tulisikin kaikkien pettymysten vuosien jälkeen isoäiti - ja mikä parasta, hän saisi saattaa oman lapsenlapsensa tälle puolelle. Sain tietää hänen edesmenostaan hänen ystävältään. 

Sittemmin istuin mökissä uuden kävijän elämää katsellen, kun paikalle saapui tuo edesmennyt nainen henkenä. Hänen molemmissa kainaloissaan oli kapaloidut vauvat, onni loisti kirkkaana hänen kasvoillaan. Hämmentyneenä kerroin luonani olleelle naiselle että minulle tuttu nainen seisoi siinä vauvat kainaloissaan. Kävi ilmi, että katsottavani oli edesmenneen naisen tytär. Tytär, joka oli jo heittämässä toivoaan lapsen saamisen suhteen, ja tekemässä päätöstä lopettaa hoitojen vastaanottaminen. Hänen äitinsä nauroi moiselle ajatukselle, hänellähän oli nyytit kainaloissaan ja kunnia saattaa lapsenlapsensa tälle puolen. "Synnytyksessä tavataan!", huikkasi hän lopuksi.

Nainen lähti ja aikaa kului, sitten eräänä aamuna kävin jälleen minulle ominaista vuoropuhelua henkien kanssa siitä, olisiko edelleen tarkoituksenmukaista katsella muille ihmisille. Puhelimeni pärisi ja sain tekstiviestin, jossa luonani käynyt nainen kertoi synnyttäneensä kaksoset ja kiitti kohtaamisestamme. Minä solahdin kaksosten sielunmaisemiin ja toivotin heidät tervetulleiksi, äitiä ja isoäitiä onnittelin sydämeni pohjasta. Sain myös oman osani onnitteluista hengiltä kolmannen polven näkijänä.

Nyt olen hassussa tilanteessa tässä nykytekniikan maailmassa. Nimet eivät jää mieleeni enkä ole säästänyt vanhoja viestejä. Rakastava isoäiti henkimaailman puolelta pyytää viestimään tyttärelleen pienen pojan jalkaa koskevaa asiaa, joten laitan tämän tarinan nettiruutuun toivoen sen tavoittavan kaksosten äidin. Äidin rakkaus ei kuole vaikka keho jää jälkeen ja sielulle avautuu uusi maailma jossa on yhä mahdollisuus rakastaa.

Suojeluksessa

Torstai 7.4.2011 klo 12:00

Hetki sitten seisoin yläkerran Madonnan edessä. Se on matkannut Ranskasta luostarista luoksemme. Päätin sytyttää sen takana hohtavan valosarjan, laitoin töpselin pistokerasiaan ja seisahduin vielä hetkeksi Pyhän Äidin edessä. Minulla oli ruoanlaittoaikeet, mutta yllättäen en saanutkaan itseäni liikahtamaan. Olin kuin puutunut koko maailma ympärilläni seisahtunut. Ennätin ajatella ruoanlaittoa, mutta sitten vaivoin ihanaan olotilaan, minulla oli rauhallinen ja hyvä olla, minä en kannatellut kehoani vaan keho oli kevyt lämmin kuori. Muutaman minuutin kuluttua alkoi Madonnan takaa nousta savu ja kehooni palasi jälleen tunto. Valosarja sauhusi, se olisi syttynyt palamaan jos en olisi heti irrottanut töpseliä. Mikä ihana suojelus ja Pyhän kosketus! Keittiössä kysyin Violalta, onko moisia kokemuksia paljonkin, olisi kiva kuulla onko joku kokenut vastaavaa. 'Voi paljon, miljardeja vastaavia!', huudahti Viola ja selosti miten aina kun ihminen kohtaa onnettomuuden esim. maanjäristyksen tai auto-onnettomuuden, häntä suojellaan ja samalla tavalla puudutetaan ihanaan Pyhään yhteyteen. Tämä lohdutti minua suunnattomasti kun ajattelen viimeajan maailman tapahtumia. Meistä jokainen on suojeluksessa, kiitos siitä.

Joutsenten lento

Maanantai 4.4.2011 klo 11:07

Eilen näin joutsenten lentelevän lammen yllä. Tänään kuuntelin sateen puhdistavaa rummutusta peltikatolla. Aloitin nettiohjauksen, kuukausi kerrallaan kuljen yhdessä opastettavan kanssa sähkökirjeitse kommunikoiden. Netti tarjoaa lapsirikkaassa arjessa mahdollisuuden ottaa oma katsomisaika silloin kun se on mahdollista. Olotila on siunauttu. Kevään juhlakulkue on pian täällä, se herättää meissä halun kohottautua kohti valoa ja kasvaa kauttaaltaan. 

Lupauksen voima

Perjantai 1.4.2011 klo 13:56

Kirjoitimme eilen Kaijan taivashuoneella, joka kylpi auringonvalossa. Alkuun ei meinattu päästä, koska koin niin vahvasti Kreikan tunnelman, tuoksujen, aaltojen äänen ja värimaailman läsnäolon. Ääneen ihmettelin, mistä tämä Kreikka nyt tähän tulee? Katseellani yritin löytää edes pientä Kreikkaan viittaavaa esinettä. Olin hämmentynyt Kreikan läsnäolosta, mutta en löytänyt sille selitystä.

Iltapäivällä puhuin entisen kumppanini kanssa puhelimessa ja hän onnitteli minua hyväntahtoisesti. Minä ihmettelin mistä, en ollut tajunnut, että avioeropäätös olikin jo tullut.  Postipinosta se paperi löytyi.

Tänään päiväsaunoin ja pohdin omaa olotilaani, joka on kuin vastasyntyneen varsan, huojuva. Kaija saapui mökkiin ja kysyi mistä tämä Kreikkalainen tunnelma taas tulee? Silloin muistin: minä olen mennyt naimisiin Kreikassa! En tiennyt eropaperin tulleen, mutta se tuntui minussa. Irtipäästämisen suuri voima, lupauksen purku. Tunsin lupauksen voiman naimisiin mennessä ja näköjään se tuntuu myös irtipäästämisen hetkessä. Miten väkevä ja voimallinen kokemus, kiitos joka hetkestä! Huojuvin jaloin jatkan ja jonain päivänä tunnen voiman myös jaloissani, nyt se sykkii sydämessä. 

Meillä on viisi ihanaa Loitsun synnyttämää kissanpoikaa. Yksi on jäänyt yli porukan, toiset ovat pariutuneet nukkumaan ja leikkimään yhdessä. Kumpa kaikilla olisi tässä maailmassa oma pari, pehmeä syli jonka lämpöön välillä uinahtaa.

Saukkopolku ja pyhät isät

Tiistai 29.3.2011 klo 9:33

Meidän rannassa kulkee saukkojen oma polku. Kokonaiset kaksi kertaa olen nähnyt siellä saukon viipottamassa omalla rytmikkäällä tavallaan omalla polullaan. Tuntuu hyvältä nähdä eläinten oma tie. Tiesittekös, että jos kuntakaavaan on merkitty polku tontille, tarkoittaa se yleistä kulkuoikeutta? Maakaupaa harkitsevien kannattaakin ollakin tarkkoina polkumerkintöjen suhteen. 

Meidän perhe- käsikirjoitus on tällä hetkellä kauniina paperirimpsuna hirsimökin seinällä, sen otsake on Pyhät isät. Tänään lähetän voimia niille isille, jotka ovat syystä tai toisesta arjessa erossa lapsistaan. Jokainen isä asustaa lapsensa sydämessä aina ja ikuisesti, pyhä yhteys ei katkea vaikka väliin mahtuisi erossaolon aikoja.

Nyt kipin kapin mökkiin kirjailemaan elämän kirjavia kudelmia ja sitten - sitten aloitan yhdessä kumppanini kanssa matkan metsään. Yövymme siellä ja toivomme näkevämme karhun heräämisen. Ainakin herään itse tulevana yönä kevääseen ja valoon, uuden alkuun.

Lähdin matkaan

Keskiviikko 9.3.2011 klo 15:31

Johdatuksen virrassa on kepeää kulkea. Sain seuraavanlaisen opastuksen käsikirjoitusta koskien: "Mene sudenkorento nimiseen pubiin ja meediotilaisuuteen Englannissa". Ja minä menin. Matkasin kolmeksi päiväksi Newportiin Etelä-Walesiin Dragonfly (sudenkorento) nimiseen pubiin ja Spiritualist Churchiin meediotilaisuuteen. Sain ihanaa soljuvaa ja elämänmakuista kirjoitettavaa.

Cardiffissä vietin päivän linnassa ihastellen sisustuksen värimaailmaa ja muotojen runsautta. Lohikäärmepatsaat komeilivat pitkin kaupunkia. Dragonfly sana on suoraan suomennettuna lohikäärmelento. Lohikäärme muistuttaa oman sisäisen tulen olemassaolosta, se polttaa pois kaiken turhan ja opettaa ilmaisemaan itseään voimallisesti. Lohikäärme on totta niille, jotka uskaltavat ottaa taianomaisuuden osaksi arkea.

Puut kumartavat

Keskiviikko 26.1.2011 klo 16:37

Puut kumartavat jonkin suuren edessä. Jotain suurta tapahtuu koko ajan, ja nyt saamme poikkeuksellisesti tuntea sen toimissamme. Sähköttömyys hiljentää arjen ja luonnon kauneus korostuu. Puuhellassa loimuaa tuli ja lammesta kannetaan pesuvettä. Haen kirjoituspaikkaa sen mukaan, mistä tällä kylällä löytyy sähköä. Elämänmakuista jännitystä.

Kiitos yllätyksellisyydestä. Nouskoon menneen ajan viisaudet arvoonsa tässä ajassa, missä ihminen tarttuu lähimmäisen auttavaan käteen. Nyt jos koska kannattaa opetella pyytämään apua ja antamaan sitä. Puut kumartavat ja muistuttavat oikeanlaisesta nöyryydestä.

Minua kiehtoo viimeaikaisia lukijakirjeitä yhdistävä teema, joka kiteytyy toistuvana kysymyksenä: miksi ympärilläni sähköt reagoivat kosketukseeni? Minulta palaa ennätysmäärä lamppuja jne.

Jos sähkölaitteet reagoivat kosketukseesi on energiakehosi jäänyt syystä tai toisesta herkkään tilaan. Syynä voi olla vaikkapa energiahoito, jossa olet käynyt. Tuolloin kannattaa opetella hellästi hiljentämään oman energian kiihtynyttä sykettä. Aivan samoin kuin hengästyessäsi vedät syvään henkeä, on aika antaa kehon sykkiä rauhallisemmin. Ja nyt - kaikkien postien jälkeen tämä taivaallinen sähköttömyys, upeaa! Meistä pidetään niin hyvää huolta.

Elämän soljuva virta

Tiistai 11.1.2011 klo 21:30

Suuren elämänmuutoksen myötä herään saman kysymyksen kera aamuisin: missä minä olen? Se on se sama tunne, kun lapsena heräsi yökylässä, eikä ollut ihan varma onko hereillä vai unessa.

Elämän soljuva virta on löytänyt uudet uomat. Luotan yhä voimakkaammin johdatukseen, sillä se johdatus jos jokin, todistaa yhä uudelleen olemassaolostaan. On niin paljon kerrottavaa, että kaiken sen äärellä voin vain todeta olevani kiitollinen ja onnellinen.

Näkijä III Johdatuksessa on kynän alla. Se kertoo energiasäikeistä muodostuneesta elämänseitistä, jossa me kaikki olemme yhtä. Omat säikeeni ovat yhdistyneet muiden tarinoihin ja luoneet ihania johdatettuja tapahtumia. Osa tarinoista on tarkoitettu jaettavaksi. Alussa vastustin moista kirjaa, selittelin hengille, etten millään löydä hillopurkin tuojaa, johon liittyen pyydettiin kirjoittamaan. Hän olikin yllättäen Pyhän Kolin tapahtumassa lämmin hymy silmissään minua halaamassa. Seuraavan tapahtuman nainen käveli syliini lentokentällä kun palasin Japanista unisena. Tuolloin lupasin jakaa edelleen omaa arkeani tavalla tai toisella. Sillä jos kaksi kirjaani liittyvää ihmistä johdatetaan suoraan syliini, on kirja todellakin ansainnut paikkansa tässä maailmassa.

Kirjoittaminen on tällä hetkellä väyläni jakamiseen. Teen tv-sarjaan käsikirjoitusta aikataulutetusti Ylelle kesään asti, joten perhekotityön lisäksi muunlaista jakamista ei arkeeni juurikaan mahdu. Tällä hetkellä minua viehättää kaiken yksinkertaisuus ja läpinäkyvyys jopa siinä määrin, ettei aina tohtisi katsoa. Avautuminen elämälle on tänä vuonna hurjaa, mitään, mikä ei palvele rakkautta on vaikea jatkaa. Sillä jokainen meistä tiedostaa olevansa rakkauden arvoinen.

Jakamisen iloa

Maanantai 6.9.2010 klo 12:51

Tänään päätin pitää päiväryhmän kotonani 19.9 - kaipaan jakamisen ja yhdessä oivaltamisen iloa. Jos sydämesi kutsuu sinua luokseni, löydät ilmoittautumisohjeet yläpalkin palvelut - kohdasta. Rakkauden voima Naiskalenterit 2011 lähtevät tällä viikolla painoon ja minulla alkaa lokakuun taidenäyttelyn loihtiminen Heinolan Lintutarhaan. On suuri kunnia saada ripustaa tauluja niin lähelle kauniita siivekkäitä.

Elämäsi kokemukset tulevat todeksi vasta jakaessasi ne jonkun kanssa. (Luova voima, Naiskalenteri 2010)

Tuulen tuudittama

Torstai 1.7.2010 klo 15:45

Kiitollisena kuuntelen tuulen tanssia. Ääni kiertää pihakoivun latvasta toiseen. Hetken taika värittää koko maiseman. Maalaan sieluni läpi kulkevia kuvia kankaalle. Käteni tuskin koskettaa sivellintä joka kulkee kankaalla tuulen tahtiin. Liisa Tavin Elämälle kiitos värähtelee tuulen tanssin tahtiin.  

Tunnistan lähelläni viivähtävät ajatukset. Sinulle huikkaa tervehdykseni: muista itseäsi hellyydellä. Anna kesätuulen tuudittaa ja helliä - vastaanota rohkeasti elämän lahjoja.

Xie xie

Maanantai 21.6.2010 klo 17:36

Xie xie tarkoittaa mandariinikiinaksi kiitos. Olen kahdenksanvuotiaan Veerus poikani kanssa hänen kummitätinsä Anun ja Janin luona Hong Kongissa. Matkasimme kilometrin korkeuteen katsomaan yhtä maailman suurimmista Buddha-patsaista. Paluumatkalla kuulin pojan selostavan enolleen että kuka Buddha oli: ”Se oli semmonen poika, joka asu semmosen muurin takana palatsialueella ku sen vanhemmat ajatteli, et sille ei oo hyväks nähdä sairaita tai vanhoja ihmisiä. Mut sit se yks päivä huomas et sen muurin takana on elämää ja se lähti sieltä ku se halus nähdä maailmaa. Sit se alko ajatteleen ite.”

Meillä suomalaisilla on suurena rikkautena vapaus ajatella itse. Täällä jo kaksivuotiaat lapset aloittavat koulun, jossa opetetaan miten tulisi ajatella ja toimia. Henkiset asiat koskettavat jokaista jossakin vaiheessa elämää. Tuolloin on tärkeää käyttää tervettä maalaisjärkeä ja luottaa omiin vaistoihinsa. Omasta ajattelusta alkaa oma elämä.

Hiljaisina hetkinä oma sisäinen ääni kuuluu voimakkaimmin. Täällä Hong Kongissa hiljaisuus on erityisen kaunis varhain aamulla, jolloin aurinko kapuaa nukkuvaa lohikäärmettä muistuttavan vuorijonon ylitse ja valuu kimaltamaan meren ylle. Ikkunan editse liitelevät haukat, jotka muistuttavat katsomaan asioita kauempaa, laajemmasta näkökulmasta. Maailmalla matkaaminen avartaa mieltä, mutta missään ei sydän laula yhtä kirkkaasti suvivirttä kuin kotosuomessa.

"Tarttis varmaa ol semmone peräpampula"

Perjantai 21.5.2010 klo 10:30

Tuffa istuu sohvalla ja ohjastaa pientä leipurityttöä laittamaan hiukset kiinni. Meille siunaantui vuoden alussa kolme uutta sijaislasta. Tuolloin suljin vastaanoton ja päätin keskittyä äiti ammattiin ja kirjoittamiseen. Elämän ironiaa sekin, että juuri tänä kesänä juhlistan vastaanottavan näkijän kymmenenvuotisjuhlaa. Ensimmäisiin kävijöihini kuuluneen ystäväni kanssa muistelimme miten hän saapui luokseni ystävänsä kanssa, joka oli varannut ajan yhdelle. Olin kattanut pöydän kolmelle ja keittänyt kahvit heitä odottamaan. Kohteliaasti kysyin saisiko olla kahvia vai teetä, mihin ystäväni vastasi "teetä", koska hänen mielestään mökki näytti siltä, että siellä saisi vain jotain yrttiteetä. Pettyneenä olin tokaissut, jotta käskettiin laittamaan kahvia ja sitä olisi nyt pannullinen. Siinä se oletettu kulissi sitten ropisi ja kahvilla aloitettiin.

Näinä päivinä uusi Näkijä II-kirja on menossa taittoon ja olotila on hellän raukea. Juuri kun olen ottanut esiin siveltimet ja koko öljyvärikirjon, antautuvat lämpimät päivät toinen toistaan kauniimpina. Ajatuksistani valuu jatkuvana tiplutuksena kiitollisuutta ja vähän väliä pitää jollakin pienellä eleellä juhlistaa elämän kauneutta arjen keskellä. Olen nurinperin käännetty itkijänainen; kiitollisuusvuodatus. No, elämä kyllä paikkaa turhat ilovuodot.

Oman arjen luominen ja rajaaminen on ollut teemani tänä keväänä. Järjestys talossa menee jokseenkin uusiksi, kun perheen pääluku kasvaa yllättäen. Kaiken sen lisäksi sain vielä jonkin kumman todellisuuskatsaustarpeen. Nyt pitää nostaa kaikki kissat pöydälle, ja koluta jokikinen nurkka tässä huushollissa. Niin se vain on, siivotaan sitten kunnolla kun kerta alettiin.

Sinua lukijani kiitän kärsivällisyydestä. Onhan se nyt vähäsen hälyttävää, kun talviturkissa törötetään nettisivulla toukokuulle asti. Olen saanut huolestuneita viestejä, joihin olen liikuttuneena vastannut ja kertonut perheenlisäyksestä. Hauskuuttakin on viestittelyssä riittänyt, kun aina en ole kiireessä muistanut tähdentää, että ne kaksoset ovat sijaiskaksoset, eivät ikiomat. Täällä olen, hengissä ja vahvasti elämässä kiinni, kissoineni kaikkineni.

Ihania uutisia!

Tiistai 12.1.2010 klo 17:01

Olen niin liikuttunut ja kiitollinen sillä hyvä asia on lähtenyt elämään! Joulun alla vein viimeiset minulle toimitetut villasukat Ruskahovin palvelukotiin, missä niitä oli paketoitu lahjapaketteihin mummuille ja papoille. Rakkaus todella saa ihmeitä aikaan, joten ei pantata rakkautta tulevassakaan!

Sain tänään ihanan postin, jonka saan kirjoittajan luvalla kanssanne jakaa:

"Hei Niina-Matilda,

Kesällä sukkapäivillä kerroin, että olemme järkkäämässä villasukkaideaasi lainaten myös Jyväskylään villasukkakeräystä. Nyt haluan kertoa sinulle, miten ihmeellisesti hyvä asia on saanut paljon julkisuutta täällä. Vapaaehtoistoiminnan keskus lähti mukaan sukkaprojektiin, kun kävin siellä asiasta puhumassa ja nyt kun homma pienen tuumaustauon jälkeen polkaistiin kunnolla käyntiin, olemme saaneet paljon ääntä kuuluviin. Radiot ja lehdet ovat tehneet asiasta juttuja ja sen avulla sana on kiirinyt. Sukkia on alkanut sataa lahjoituspisteisiin. Tämä tuntuu niin mahdottoman hyvältä!

http://yle.fi/alueet/keski-suomi/2010/01/villasukilla_lampoa_pitkaan_sairastaneiden_elamaan_1352535.html

Lämpimin terveisin, Katja"

Tahroja, rauhaa ja pyhiä unia.

Perjantai 11.12.2009 klo 16:02

Eilen mökin matolle tuli kahvitahra, jota tänään katselin ihastuneena. Siinä  komeilee nyt aivan selvä karhun tassun jälki. Olin iloinen tajutessani, miten tahrat eivät ollenkaan herätä minussa siivousintoa, vaan toiset tahrat haluan jopa pitää. Ne ovat elämän jättämiä jälkiä, muistoja sen hetken energiasta. Kyllä siinä itku tulisi, jos pitäisi  jynssätä lapsen ensipiirros seinältä tai ovenpielessä pois!

Hauskanpitoa ja rakkautta!

Perjantai 23.10.2009 klo 17:39

Leikkivien lasten iloiset äänet pysäyttivät siivoustouhuni. Lasten ilo koskettaa ja vavahduttaa minua yhä uudestaan. Liikutuksen mentyä muistin, että olemme syntyneet tänne pitämään hauskaa ja rakastamaan. Niin on iltani kevyempi, koska kuulin leikkivien lasten iloiset äänet.