Huuhkajan huhuilua

Keskiviikko 21.3.2007 klo 12:38

Päätin pitää yhdessä Virpi Syväsalon ja Kaija Juurikkalan kanssa taidenäyttelyn Hirvensalmen Kissakoskella. Kävimme katsastamassa näyttelytilan ja saimme ruhtinaallisen vastaanoton joutsenparilta, joka lipui pitkin veden pintaa. Vielä Kissakosken pihassa ajattelin tekeväni öljyväreillä puiden sisällä olevia naishahmoja, mutta jo autossa aloin kuunnella intiaanirummutusta. Kotiin tultuani valmistauduin palaveriin ja menin hakemaan liinavaatekaapilta pöytäliinaa. Korkeasta liinapinkasta tippui keskeltä syliini hirven vuota. Silloin ilmoitin kyllä ymmärtäväni, että minua johdatetaan tekemään inkkaritöiksi kutsumiani maalauksia, joihin kuuluu olennaisena osana eläinhahmot ja  luonnonmateriaalit, kuten oksat,nahka, puolijalo-kivet ja sulat. Pyysin kuitenkin vielä varmistusta asialle. Illalla talon hiljennyttyä menin verannalle haistelemaan illan hämärää. Yllätyksekseni kuulin huuhkajan huhuilun aivan läheltä, hämärän keskeltä. Aamulla herättyäni aloitin maalaamisen ja synnytin kankaalle valkoisen pöllön. Viimeinenkin epäilys haihtui kun Laila sitten soitti ja kertoi vain ilmoittavansa sellaisen miehen yhteystietoja, jolta saisi Lapin korukiviä "jos vaikka satut tarvitsemaan töihisi". Tälläinen suora johdatus ja varmistukset hurmaavat minut yhä uudelleen ja uudelleen arjessani. Luojan kiitos se tulee vielä niin selkeästi, että tyhmempänäkin hetkenäni tajuan valpastua kun nahkat tippuu syliin ja huuhkaja huutelee melkein korvan juuressa. Ja se maalauksen pöllö - sehän on ihan selvä lapinpöllö.