Minua on johdatettu tänä vuonna jatkuvien varmistuksien kera. Olotilani on onnellinen, sillä tunnen johdatuksen myötä rakkauden. Olen löytänyt uuden 'toimiston' itselleni. Kun Veera on valmis päiväunilleen, lykin hänet vaunuissa kodan viereen. Minulla on kannettava tietokone, jota naputtelen kodassa tulen äärellä sen aikaa kun tytär on päiväunilla. Koneen akku kestää juuri sen aikaa, että suljettuani koneen herää myös pieni neitonen. Aina olen myös saanut sanojen alla olleen asian kerrottua loppuun ennen akun loppumista. Täydellisiä ajoituksia siis. Kirjoittamisen suhteen saan varmistuksen joko puhelimitse niin, että joku soittaa ja kysyy/kertoo siitä asiasta, josta olen juuri kirjoittanut tai saan samasta aiheesta samana päivänä kirjeen tai sähköpostin. 

Päätin aloittaa jälleen yksityisvastaanoton. Viihdyn kävijöiden kanssa mökissä tai kodassa tulen äärellä. Eräänä päivänä luin sähköpostejani, kun joku kirjoitti minulle sillä minuutilla aikaa pyytäen. Vaihdoimme viestejä ja lupasin tarjota hänelle aikaa. Kun lopetin sähköpostien
lukemisen, mietin vielä, että olihan juuri hänen tarkoitus tulla luokseni. Vedin summamutikassa yhden kirjeen pöydälläni olevasta kymmenen sentin postipinosta: se oli joulukuussa lähetetty posti. Nimi oli tuttu: kirje oli  samalta ihmiseltä, jolle olin juuri vastannut sähköpostitse. Aika makea varmistus! Varmistuksia kannattaa pyytää, jos niitä kaipaa. Pyyntö on henkioppaille lupa tuoda meille asioita.
 
Olkoon tielläsi myös niitä viittoja, jotka kertovat sinun astelevan juuri oikeaan suuntaan.