Sateenvarjon alla

Perjantai 4.9.2009 klo 10:43

Olen saanut kahden viikon aikana sähköposteja, jotka itkettävät. Postien sarja alkoi 22.8 ja niille kaikille yhteistä on se, että ne tulevat miehiltä, joiden usko on todella koetuksella. Monet ovat kokeneet kaikesta ammatillisuudesta ja järkevyydestään huolimatta henkisiä kokemuksia, kehosta irtaantumisista aina henkien lähestymiseen, kun taas toisia vaivaa näkymättömän maailman todisteiden puuttuminen. Yhtä kaikki, suunta elämästä hämärtyy helposti, jos ei tiedä mihin uskoa ja mihin ei. Nämä kirjeitä kirjoittaneet miehet kaipaavat selityksiä ja todisteita.

Yhdessä kirjeessä oli minulle osoitettua monta hyvää kysymystä, joista poimin tähän yhden olennaisen: ”Mistä sinä tiedät, että kokemasi henkimaailman asiat ovat totta?”

Vastaukseni kuuluu: Minä en tiedä sellaista maailmaa, jossa henkiä ei olisi, jossa kaikki ympärillä ei värähtelisi, eivätkä täältä jo kuolleet kulkisi välillä omaistensa rinnalla. Ainoat jonkin tasoiset kokemukset moisesta kummasta maailmasta ovat molempien raskausaikojeni loppupuolilta, kun minulta suljettiin pääsy henkimaailmaan, jotta lapsen henki pääsi asettumaan kehoonsa. Se oli järkyttävän kamalaa. Kauhistelin tilaani miehelleni kunnes hän eräänä päivänä totesi: ”Tajuatko että me muut eletään tällaisessa maailmassa aina?”.  Se veti aika hiljaiseksi, samoin kuin tämä kirjepino.

Minä sanoitan maailmaani muille näkyväksi sitä mukaan, kun opin ymmärtämään mitä suurin osa ihmisistä näkee ja mitä ei. Olen aina nähnyt tosiolevaisuuden eri kerrostumat, joten koska näen, en voi kuin uskoa. En tiedä olisiko minulla uskoa tai elämäniloa puoliksikaan näin paljon, jos en näkisi.

Tahdon auttaa muita avaamalla näkyvyyttä mahdollisimman monille, mahdollisimman paljon. Tähän mennessä olen tehnyt sitä kirjoittamalla ja kohtaamalla ihmisiä näkijänä, lähettämällä rakkautta sinne ja tänne. Ehkäpä tuleva tuo jonkin muunkin keinon. Monta kertaa olen haaveillut, että saisin näytettyä tietokoneen kuvankäsittelyn avulla miltä kaikki näyttää, mutta se haave hakee vielä paikkaansa ja aikaansa. Minulla ei ole mitään intoa edes yrittää itse toteuttaa teknisiä asioita.

Kun yö sulkee sinut syliisi, on sinusta itsestä kiinni mitä ympärilläsi koet ja miten sen sanoitat. Mutta muistakin se, että henkimaailma on KAUNIS, RAKASTAVA JA LEMPEÄ. Jos koet jotain muuta, käyt läpi pelkojasi. Toivon ettet nimeä pelkoja hengiksi, vaan katsot ensimmäiseksi peiliin sitä henkeä, joka kehossasi asuu.  

Toivon kaikille uskonsa kanssa kamppaileville miehille voimia ja uskallusta kokea elämä syvästi, kaikilla aisteilla. Naisille toivon kärsivällisyyttä antaa miehien kokea asioita omassa tahdissaan, omalla tavallaan kaikessa rauhassa. Vastaukset tulevat ajallaan. Ensin on elettävä ja tunnettava.