Dust In the Wind

Sunnuntai 27.9.2009 klo 12:06

Tämän viikon minussa on soinut Dust In the Wind- kappale eri versioina. Luonnossa pyörivä vanhan kuolema muistuttaa kaiken väliaikaisuudesta. Muutimme makuuhuoneemme talon itäpäädystä länsipäätyyn, sängyn päädyn etelästä pohjoiseen. Idässä käydään läpi elämänviisauksien sisäistämistä ja lännessä suljetaan ympyröitä ja opitaan menneisyyden tapahtumista. Jokin ympyrä siis sulkeutuu. Ennen näin sängystä lammen ja koivut, nyt näen paljaan kallion ja katajat. Herättyäni katselen miten valo leikkii  lasitiilillä pääenergiakeskusten väreissä. Voimistun kummasti kun värejä katsoessani tiedostan niiden kohdat kehossani.

Huone on sänkyä, sermiä, unisieppareita ja rumpuani lukuun ottamatta muuten täysin tyhjä. Juuri nyt, vanhan kuoleman ja uuden syntymän edessä, tyhjyys kiehtoo minua suunnattomasti. Tyhjyys muistuttaa minua siitä, että uudet ihanuudet tarvitsevat tyhjää tilaa tullakseen. Nyt aamusaunan jälkeen valmistaudun vastaanottamaan Viikingin ohjausta kotarannan rajauksen suhteen. Heinäseipäät on kuulemma hiillostettava ennen kuin niitä voi upottaa maahan. Paras kyllästys kuulemma...huh huh – kyllä taas vaaditaan luottamusta. Seisoa nyt rantanuotiolla hiillostamassa heinäseipäiden päitä. Mutta toisaalta – kukas sen paremmin voisi opastaa rakentamiseen liittyvissä asioissa kuin Viikinki. Tiedän jo pian töröttäväni nuotion äärellä huivi päässä heinäseipäät kädessä, mutta pitäähän sitä vähän naputtaa akkamaisella tavalla tätä ihmisyyden järjellisyyden tuskaa. Kyllä se sitten pian hymyilyttää, onneksi, sillä Viikingin mielestä maailmassa ei ole mitään niin kammottavaa kuin iloton akka. Joten iloa jos jotakin toivon tähänkin päivään.