Xie xie

Maanantai 21.6.2010 klo 17:36

Xie xie tarkoittaa mandariinikiinaksi kiitos. Olen kahdenksanvuotiaan Veerus poikani kanssa hänen kummitätinsä Anun ja Janin luona Hong Kongissa. Matkasimme kilometrin korkeuteen katsomaan yhtä maailman suurimmista Buddha-patsaista. Paluumatkalla kuulin pojan selostavan enolleen että kuka Buddha oli: ”Se oli semmonen poika, joka asu semmosen muurin takana palatsialueella ku sen vanhemmat ajatteli, et sille ei oo hyväks nähdä sairaita tai vanhoja ihmisiä. Mut sit se yks päivä huomas et sen muurin takana on elämää ja se lähti sieltä ku se halus nähdä maailmaa. Sit se alko ajatteleen ite.”

Meillä suomalaisilla on suurena rikkautena vapaus ajatella itse. Täällä jo kaksivuotiaat lapset aloittavat koulun, jossa opetetaan miten tulisi ajatella ja toimia. Henkiset asiat koskettavat jokaista jossakin vaiheessa elämää. Tuolloin on tärkeää käyttää tervettä maalaisjärkeä ja luottaa omiin vaistoihinsa. Omasta ajattelusta alkaa oma elämä.

Hiljaisina hetkinä oma sisäinen ääni kuuluu voimakkaimmin. Täällä Hong Kongissa hiljaisuus on erityisen kaunis varhain aamulla, jolloin aurinko kapuaa nukkuvaa lohikäärmettä muistuttavan vuorijonon ylitse ja valuu kimaltamaan meren ylle. Ikkunan editse liitelevät haukat, jotka muistuttavat katsomaan asioita kauempaa, laajemmasta näkökulmasta. Maailmalla matkaaminen avartaa mieltä, mutta missään ei sydän laula yhtä kirkkaasti suvivirttä kuin kotosuomessa.